E-text prepared by Tapio Riikonen
Umslopooaasin ja Galazin seikkailuja
Kertomus zulukaffereista
Kirj.
Englanninkielestä Suomentanut
O. E. N. [O. E. Nyman]
(Edellinen Osa Ilmestynyt Nimellä "Musta sankari")
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1922.
I. Mopo lähtee etsimään Tappajaa.
II. Mopo ilmaisee itsensä.
III. Buurien murha.
IV. Sota halakazeja vastaan.
V. Nada.
VI. Tulikoe.
VII. Liljan luovutus.
VIII. Umslopogaas saa tietää, kuka hän on.
IX. Nadan tulo.
X. Naisten sota.
XI. Zinita kuninkaan luona.
XII. Harmaan ja mustan väen viimeinen taistelu.
XIII. Liljankukan jäähyväiset.
XIV. Mopon ja hänen kasvattipoikansa kosto.
XV. Mopo lopettaa tarinansa.
Dingaan ei viihtynyt Duguzassa, vaan muutti takaisin Zulu-maahanrakentaen Mahlabatinen luo suuren kaupungin, jolle hän antoi nimen"Umgugundhlovu" eli "elefantin toitotus." Samalla hän määräsi että maankauneimmat tytöt täytyi etsiä hänelle vaimoiksi, ja vaikka sellaisiatavattiin paljonkin, vaati hän yhä enemmän. Hän oli myös kuullut, ettäSwazi-maan halakazien heimon luona oli eräs ihmeen ihana tyttö,Liljankukka-niminen, jonka iho oli paljon vaaleampi kuin meidän, jaDingaan alkoi kiihkeästi himoita tuota tyttöä vaimokseen. Hän lähettihalakazien päällikölle käskyn luovuttaa tyttö hänelle, muttasanansaattajat palasivat kertoen, että heitä oli kohdeltu huonostihalakazien luona, lyöty ja pieksetty, ja kuninkaan vaatimukseen olivastattu törkeästi solvaten.
Halakazien päällikön tervehdys Dingaanille zulujen kuninkaalle kuuluinäin: Tyttö, jota sanotaan Liljankukaksi, on todellakin ihmeen ihana javielä naimaton, sillä tähän saakka ei ole vielä ilmestynyt ketään,johon hän olisi mielistynyt, ja hänen omaisensa rakastavat häntä niinsuuresti, ettei voi tulla kysymykseenkään pakottaa häntä menemäännaimisiin vastoin tahtoaan. Vielä sanoi päällikkö, että halakazithalveksivat Dingaania ja hänen zulujaan, niinkuin heidän isänsä olivatChakaa halveksineet ja uhmanneet, että he sylkevät Dingaanin nimenkuullessaan ja ettei heidän tyttöjään anneta ainoatakaan kenenkäänzulu-koiran vaimoksi.
Päällikkö oli sitten käskenyt tuoda tytön Dingaanin lähettilästeneteen, joiden mielestä hän oli todellakin ihmeteltävän kaunis, koska hekertoivat, että hän oli solakka kuin kaisla ja muistutti käydessäänkaislan notkeata huojumista tuulessa. Hiukset aaltoilivat pitkinäkiharoina olkapäille saakka, ruskeat silmät olivat suuret ja lempeätkuin metsäkauriin, huulten hymy johdatti mieleen kirkkaana päilyvänveden, ja kun hän puhui, oli hänen äänensä suloisempi kuulla kuinsoittokoneiden helke. He sanoivat myös, että tyttö oli halunnut puhellaheidän kanssaan, mutta päällikkö ei ollut sallinut mitään keskustelua,vaan käskenyt viedä tytön omaistensa luo.
Kuullessaan selostuksen Dingaan hurjistui kuin leijona verkossa, ja nythän vasta oikein himoitsi tyttöä omakseen. Tyttöä hän ei kuitenkaansaanut, vaikka hän olikin maailman mahtavin. Hän käski koota suurenarmeijan, joka piti lähetettämän Swazi-maahan hävittämään kokohalakazien heimon ja ottamaan tytön vangiksi. Mutta kun asia otettiinesille suuressa neuvottelussa, vastustin minä sotavoimien päällikkönähanketta sanoen, et