E-text prepared by Jari Koivisto
Kirj.
uomentanut lapsille, sivistyksenja tiedon avuksi, luettavaksi E.L.
Lasten Hupainen Huvitus II.
Helsingissä,Suomal. Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa,1851.
Öhmanin Kirjakaupan kustannuksella.
Imprimatur.
Borgå Domkapitel den 18 Juni 1851.
På befallning:
Clas Molander.
Jumala on maalle luonut jokija maata kastelemaan ja liikaa vettä maaltapois saattamaan, josta ne, jotka joen rannalla elävät, sekä ihmisetettä luontokappaleet, suuresti iloitsevat. Kaunis ruoho kasvaa joenrannalla, puut hyötyvät lihaviksi ja kalat ravitsevat ihmisiä, jotkaveneillä ja lotjilla kulkevat Jumalan luomaa tietä, eivätkä tarvitsehevoista kuormaa vetämään. Onkin ylensä tuttu asia, kuinka joet maallailahuttavat läheisiä asukkaita.
Mutta mereenkin on Jumala luonut jokija; vesi kulkee ja juokseemeressäkin. Ei sitä kyllä joka meressä tavata, mutta kuitenkinmuutamissa. Monen saaren ja likimmäisen rannan välillä on nähtävä, ettäkun meri syksyllä on mennyt jäähän, niin kuljetaan rannan ja saarenväliä vielä veneellä joku aika jälkeenpäin, joka tulee siitä, ettäsemmoisissa paikoissa kulkee vieno virta, vaikkei silmä sitä selitä.Suurissa ulkomerissä on paikoin havaittu, että vaikka tuulta ei oleollenkaan, laivat kuitenki kulkevat edespäin, juuri kuin joella venekulkee soutamatta virtaa myöten alas, ja jos tahdot suoraan poikki joensoutaa, vetää virta venettä alas, mutta vastavirtaa et jaksa ollenkaansoutaa. Samanlaisia virtavesiä löytyy suurilla, aukeilla merilläkinerinäisissä paikoissa, ja semmoiset kuljettavat puita ja muitauima-aineita myötänsä. Jäämeren saarimaat, joilla vilu ehkäisee puutkasvamasta, ja kesää ei kestä kun kolmeksi eli neljäksi viikoksi,saavat polttopuunsa merenvirralta, joka lämpimämpien maiden rannoiltakantaa sinne maajokien ja uurtojen mereen saattamia puita.
Kerran panivat merimiehet likellä Amerikan rantaa kirjan puteliin,tukkivat suun kiinni ja viskasivat sen mereen. Puteli kirjaneenlöydettiin joku aika jälkeen kalamiehiltä Norjan rannoilla, ja siitäsaatiin sekin tietä, kuinka kauvan aikaa merenvirta tarvitsee,kantaaksensa mitä kuta Amerikasta Norjan maan rannoille.
Olisi kyllä hyvä asia monessa paikassa Suomenkin rantamailla, josmerenvirta sinnekin kuljettaisi puita, joita nyt pitää kalliisti ostaa,ja hyväpä jo on sekin, että niitä laivoilla saapi sinne tuoduksi, sillämaisin vedettyinä olisivat ne paljoa kalliimmat; mutta meidän rantoihinei juokse merenvirtoja.
Elkäämme kuitenkaan kadehtiko niitä, jotka merenvirroilta saavatpuunsa. Kateus on ainakin yksi kuin nuriseminen Jumalata vastaan, jailman sitä tulee meidän tietää, että Pohjaismeren saarien asukkailla,jotka sillä tavoin saavat puita, on kovin huonot metsät, hirviän pitkätalvi ja muutenki kaikin puolin suuri kurjuus ja vaivallisuus.
Tämä nyt oli edellä käypä muistutus merenvirrasta; tästä lähdemmekertomaan, mitä Jumala kerran senlaisen virran kautta toimitti.
Englannin summattoman suuressa pääkaupungissa Londonissa, jokakahdenpuolen Temsijokia rakettuna, asutaan kahdelta miljuonaltahengeltä, se on kolmatta osaa enemmältä, kun koko Suomenmaa kaikinkaupunkinensa, siinä ei kauvan aikaa sitten elänyt siivo leskivaimokahden poikansa kanssa, joita köyhyydessänsä koki elättää ja ihmisiksikasvattaa. W