Produced by Jari Koivisto
Komedia yhtenä näytöksenä, kahdella waihoksella.
Kirj.
Suomentanut Taawetti Heimo
Sarja: Näytelmiä II.
Wiipurin Suomalaisen kirjallisuusseuran painattama.
N. A. Zilliacus'en kirjapaino, Wiipuri, 1869.
Näytetty: A. E. Modeen.
Polidor.
Henrik.
Oldfuks.
Andreas.
Leonora.
Nilla.
Juutalainen.
Leander.
Leanderin rouwa.
Wiisi wierasta herraa.
Wiisi rouwaa.
Kaksi runoilijaa.
Rawintolaisäntä.
Ensimäinen kohtaus.
Polidorin kartanon edusta.
Andreas. Oldfuks.
Oldfuks. Tämä kaupunki ei olekkaan niin pieni, kuin minä luulin. Täälläon komeita talojakin koko joukko, josta näkyy, että asukkaat lienewätwarakkaita ihmisiä. (Andreas tulee). Mutta kas! onpa totta niinkintuossa minun entinen kumppanini Andreas, jota en ole nähnyt niin moneenwuoteen. Andreas! sinäkö itse, wai sinun haahmosi?
Andreas. Heh, Oldfuks! Sinäkö, weli hywä! Olenko tosin niin onnellinen,että löydän sinun täällä näin odottamattani? (Syleilewät, suutelewat jaitkewät).
Oldfuks. Oi, kunniallinen ystäwäni ja uskollinen weikkoni! Minuapyörryttää ilosta, nähdessäni sinua täällä. Minä luulin sinunhirtetyksi jo monta wuotta sitten. Waan nyt minä näen, että sinä osaattoimittaa wirkaasi. Eihän warastaminen olekkaan mikään mahti, raakatalonpoikakin osaa tehdä sitä; waan warastaa niin, ett'ei milloinkaanjoudu kiini, se, sanon minä, on oikeata ammattiälyä.
Andreas. Kiitoksia paljon, weli hywä, kun ajattelet niin hywää minusta.Se ei ole minulle wähäinen mielihywä, että minua kiittää niin kelpomies, kuin sinä olet. Muuten kiitän minä wanhempiani hywästä kurista jaopetuksesta, josta on ollut minulle hyötyä aina, olinpa sitten missähywänsä maailmassa. Sentähden minä saatan sanoa, weli kulta,kiittelemättä itseäni, että minua ei ole saatu kiini töistäni, muutakuin yhden ainoan kerran, ja siitäkin pääsin minä jotenki hywin, silläminulta meni waan pari korwiani.
Oldfuks. Ei, joutawia! Pari korwia enemmän tahi wähemmän, mitä siitä.
Minä huomaan, että sinä sentähden pidät tuota luppalakkia.
Andreas. Niin, sentähden minä en koskaan tee hywää päiwää ihmisillemuuten, kuin sotamiehen tawoin, kumarran wähän ja panen kätenikorwalleni. Sentähden sanotaan minua ylpeäksi, mutta ne tekewätminulle, totta maari, wallan wäärin; sillä enhän minä ylpeille. Waanmitä muuta, weikkoseni?
Oldfuks. Aiwan hywin. Minä olen tullut toimeen kaikkien ihmistenkanssa, paitsi noita kirottuja kaupungin poliisijunkkareita, jotkatoisillaan owat tahtoneet ahdistella minua hywän nimeni ja maineenitähden. Neljätoista päiwää sitten oli minulla tekemistä erään kanssa,joka panetti minun kiini, waan minä, wälttääkseni selkkauksia, pujahdinpois arestista; sillä oikeudenkäynnistä, weliseni, ei ole paljonhyötyä.
Andreas. Kyllä se on totta, weikkoseni. Olenpa minäkin huomannut, ettänuo kaupungin poliisi junkkarit owat mokomia roistoja, jotka eiwät annaolla kunniallisten ihmisten rauhassa.
Oldfuks. Ne owat niin kateellisia, että kun kelpo mies on saanut jonkunkillingin, koettawat he paikalla nyhtää sitä pois häneltä.
Andreas. Hywäntapaista ihmistä wai